Tuhopoltto

Välittäjä Eiffel oli saapunut paikalle heti, kun uutinen läpäisi mediakynnyksen. Hyperkorporaatioiden välinen kostoisku, kenties datavarkaus. Siis ei mitään, mikä herättäisi extropialaisissa sen suurempaa kiinnostusta. Välittäjällä ei ollut varaa viettää yhtä huoletonta elämää, sillä hän tiesi, ettei toimiston omistajalla ollut kilpailijoita – siis muita kuin heidän itsensä pyörittämiä. Hän tiesi, ettei turvataloa ryöstettäisi satunnaisesti. Hän oli huolissaan.
Painelukitun oven sihahtaessa auki hiljaisuus levisi käytävälle kuin huopa. Toimisto oli tyhjä – kuten sen pitikin olla – mutta Välittäjää häiritsi pienten äänten uupuminen: serverien alituinen hurina ja fabrikaattoreiden narske, jotka alitajunta yleensä häivytti mielestä. Nyt täysi hiljaisuus toi elävästi mieleen tuoreen haudan, jossa paperiliuskat ajelehtivat pölyn ja ruosteisten verihiutaleiden lomassa. Hänen hengityksensä rahisi autiossa toimistotilassa korostuneesti, mikä häiritsi miestä enemmän kuin hän olisi suonut.
Välittäjä otti tukea karmista ja työnsi itsensä sisälle huoneeseen. Hän jätti muusansa varoitukset huomiotta: ovi olisi jo herättänyt mahdollisen tunkeutujan huomion. Hitaasti hän luovi tiensä hajotettujen servereiden ja päätteiden ohi takahuoneeseen.
“Seitsemän minuuttia. Olet pahasti myöhässä, Eiffel,” totesi leijuvan paperi- ja elektroniikkarojun keskellä säilyneen pöydän ääressä istuva henkilö, jonka vanhahtava puku sekä kuiva puhetyyli olisivat sopineet toimistohuoneeseen täydellisesti, ellei se olisi ollut tuhannen palasina.
“Ruuhkaa klinikalla, H. Olisimme voineet tavata yhtä hyvin simulaatiossa,” Välittäjä vastasi. Hän ei asettunut paikoilleen, vaan kierteli levottomana ympäri huonetta aluetta skannaillen. “He veivät kaiken?”
H nyökkäsi ja puhalteli sikaristaan lisää savua pöytää jo kiertävään haloon. “Kukaan ei vastaa viesteihin. Tämä ei ollut ainoa kohde.”
Kierroksensa päätteeksi Eiffel katsoi pitkään hänelle tarjottua tyhjää tuolia päättäen lopulta asettua leijumaan katonrajaan.
“Jos kaikki solumme on eliminoitu, mekin olemme vaarassa, H,” Eiffel totesi antamatta katseensa herpaantua huoneen katvealueista. “Vanhoillisuutesi tekee sinusta haavoittuvaisen.”
“Luuletko, ettei verkkoamme jo valvota? Ettei simulaatiota hakkeroida? Meidän on jo petetty, ystävä. Emme ole turvassa missään!” H kivahti.
“Mahdotonta! Petturilla pitäisi olla pääsy välittäjätason tiedostoihin,” Eiffel antoi tyrmistyksensä näkyä kasvoillaan, “jos olet oikeassa, olemme yksin ja on vain ajan kysymys-”
Loppulause kuivui Eiffelin kurkkuun, kun hän huomasi tuijottavansa kiiltävän pistoolin piippua. H oli noussut paikaltaan ja asteli nyt ase ojennettuna miehiä erottavan tilan läpi.
“Niin, vain ajan kysymys. Eivätkä he jätä irtolankoja.”
Yksittäinen laukaus kaikui äänieristetyssä toimistohuoneessa. H katseli hetken kuolleen välittäjän ympärille muodostuvaa veripilveä.
“Pahoittelut, ystävä, mutta he tarvitsevat ruumiin,” H jutusteli napatessaan velttona retkottavan Eiffelin ja irrottaessaan tottunein ottein tämän kuorimuistin. “Minähän olen aina sanonut, että saat vielä surmasi tällä alalla.”
Ulko-ovella H pysähtyi vielä vetämään yhdet, nautinnolliset henkoset sikaristaan. Hän heitti kytevän sätkän kohti lähintä silppupilveä ja kutsui ectoonsa Disco Infernon viimeisimmät paikkatiedot.
Hyvä, hänellä olisi vielä kuukausi aikaa hoitaa kaikki asiat järjestykseen.
Ja sitten alkaa oikea työ.

Tuhopoltto

Eclipse Phase: Operation Firewall Taleksi